Rauhallista Joulua!

Eppulin Joulutervehdys

Meillä maisemat ovat varsin jouluiset... Metsässä kasvaa suppilovahveroita ja verkot saisi mereen:)

Tämän vuoden joulutoivotus tulee siis vaan tälläisinä mun lönköttelykuvina, kerrankin paistoi aurinko senverran, että äippä sai pari kuvaa.

     

                                              Hyvää Joulua kaikille!!!

Hailii, happamii...

Meillä tapahtui viikonloppuna.

Ensin oli verkot ja piitkä odotus yön yli.
Sitten iskä kävi hakemassa saaliin rantaan.
Ootellessa laitettiin äipän kanssa syksyn eka kinkku uuniin.
Ei voisi lauantai paremmin alkaa.
Kinkustakin oli kuva. Kinkkua ei enää ole. Yllätys kenellekään....

No, sitten saalis perattiin ja siirryttin vaiheeseen paista.

Syksyn ekat on parhautta...

Sitten paikalle ahtautuu PPMK. (Paikallinen päivystävä mäyräkoira)

Paistaminen on helppoa 10 kg sylissä...

Kalat on tarkastettu, virallinen valvoja suorittaa tarkkailujaan. Siirrytään vaiheeseen kyttää ja maista.

Noin 25 hailia myöhemmin... Pari voisin ottaa vielä!

Ja sitten se kinkku olikin jo valmista. Kyllä napa rutisi. Mutta jaksoin kovasti lenkkeilläkin ympäri mettiä:)

Mitä eroa on jääkarhulla ja mäyräkoiralla?

No ei sen kummempaa, paitsi jääkarhu valitsee varjoisan paikan, mäykky aurinkoisen:)

Mä oikeella, Albert vasemmalla.

Meillä oli nimittäin viikonloppuna jääkarhuvieras. Tosin hurjan kiltti ja tottelevainen jääkarhuksi. Mä en sit ollukkaan yhtään kiltti, kaikki sen arvasi jo etukäteen, mutta jääkarhu tuli Rovaniemeltä asti, niin mun oli pakko joustaa. Murisin ja haukuin.

MURRRR.

 

...Ja toinen oli näin rauhallinen.

Albertin iskä kävi kylillä, sillä välin Albi telttaili kun joutui olemaan kiinni:)

Yöksi se kaivoi kuopan rantahiekkaan ja nukkui siellä. Voitteks kuvitella?

Illalla käytiin kotimetsässä nuuskimassa sieniä, vähän oli lahjonnan makua. Ihan kivaa, äipän kanssa kahelleen. Kun mä olen semmonen ihmiskoira. Ja kuulema vanhakäpy...

Vahdin sienikoria kun äippä nyppi. Ja maastoa tietty kans vähän...

Loppukevennys. Oisko maailman hienoin tiskirätti kuvassa?

Ei taida meidän äiti raaskia käyttää koskaan. hihi.

Kuvakertomus

Venetsialaisia pidettiin. Tai meillä oli muinaistulet. Niinku kaunissaarelaisillakin oli...

Äipän työkaverin pohjanpystäripojat ei syöneet niitten nameja. Mä sain PAAljon.

Taitaa joku poro jolokuttaa tuolta...

Oikeesti. Se tulee kovaa. Laske irti!

Huh huh! Maastopöksyinen pikkuisäntähän se oli. Luulin jo poroks...

Syysukkosia on kierrellyt ympäri saarta.

Ukkosten välissä on ollut lämmin loikoa.

Tai otaa tirsat... Pallon kanssa.

Sitten vaan en voinu itelleni mitään. Selkää kutkutti!

Leikin kuollutta. Liikkumatta!

Mukavaa syysilmaa on luvannut ainakin tänne etelään viikonlopuksi, eikun auringosta nauttimaan!

Haasteellista asiaa

Blogi-kamuni Wuppe haastoi minut vastailemaan muutamaan kysymykseen. Vaikka tämä uusi blogini on MINUN oma, ajattelin, että nyt äippä saa vastailla. Voin sitten tarvittaessa kommentoida (oikaista).


1. Koirasi/koiriesi rodun paras ominaisuus?

Pieni ja kompakti koko yhdistettynä valtaisaan älyyn ja täydelliseen mielyttämisen halun puutteeseen. 

2. Miten motivoit itsesi ja koirasi harrastamaan?

Kannattaa aina ottaa ensin tirsat ennen kuin hötkyilee. Voi alkaa vaikka satamaan...
Eppu kommentoi tähän, että kunnon namit motivoi kuulema parhaiten.


3. Oletko koirasi suhteen kontrollifriikki vai rento riehumiskaveri? 

Pentuaikana yritin kyllä tehdä kaiken parhaiden neuvojen mukaan, tai ainakin niin muistelisin. Nykyisin riehumisetkin on aika vähissä. 

4. Haastavin asia oman koirasi kanssa?

Nykyisin tulee aina mietittyä mitä tästäkin tai siitäkin seuraa Epun selälle... Tulee oltua varmasti liiankin varovainen.

5. Oletko pelännyt joskus koiraa? Jos, niin missä tilanteessa? 

Lapsena minua puri koira, mutta ei siitä tainnut mitään traumoja jäädä. 

Eppu pelkää yhtä Lörttiä tms. tuolta kylältä. Se on ISO ja tuhma.

6. Metsästys vai näyttelyt? Agility vai vaellus? Mitä harrastaisit koirasi kanssa, jos ei tarvitsisi miettiä asuinpaikkaa, rahaa tai ajankäyttöä!? 

Kaksi kertaa käytiin näyttelyissä, ei ollut oikein meitin laji. Metsästys on teoriassa kivaa, jätetään vaan pyssyt kotiin:)

Vähän isompi vene, niin Eppukin pääsisi kalaretkille mukaan...

7. Onko koirasi vastannut aiempaa käsitystäsi ko. rodusta? Tai jos sinulla on ollut sama rotu ennenkin: mikä yllätti toisessa/kolmannessa koirassa? 

On kyllä, minulla on ollut ilo tuntea vain ihania mäykkyjä! Enkä koskaan mitää muuta rotua ole edes harkinnut. Eppu on eka oma koirani.


8. Mitä eniten toivoisit koiran ja sinun yhteiselolta? 

Vielä montaa yhteistä vuotta ja uutta seikkailua!

9. Miten usein koulutat koiraasi tai opetat sille uusia asioita?

Ööö. Ei kai vanha koira enää opi uusia temppuja? Taitaa vanha kettu hoksata juuri ne asiat itse mitä tarvitsee.
Joka päivä tuo kai jotain jäynää keksii...

10. Mikä on sinun ja koirasi laatuaikaa?

Metsäretket vapaana ja nukutaanhan me saman peiton alla. 
  
11. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin, toimisitko samoin koirasi kanssa?

Suurimmaksi osaksi varmaan kyllä, joku tottiskoulutus olisi ehkä kannattanut käydä.

Tässä lyhyen ytimekkäät vastauksemme:)

Kaikki tuttumme on tainneet jo haasteen saada, mutta jos joku tassu on jäänyt ilman, saa täältä napata kopin!

Kodinkoneiden aatelia. Osallistuva Mäyräkoira.

Pylleröinen

Yleisvaikutelma: Matala, lyhytraajainen ja pitkänomainen, kuitenkin tiivisrakenteinen ja hyvin lihaksikas. Pään asento on ryhdikäs ja ylväs, ilme tarkkaavainen. Sukupuolileima on selvä. Vaikka raajat ovat lyhyet suhteessa pitkään runkoon, mäyräkoira on hyvin liikkuvainen ja ketterä...

No ei ihan siltä näytä... Äipän oma pylleröinen:)

PS. Sain Wupelta haasteen, yritän keksiä yön aikana vastauksia. Kiitos kamu!

Mehtäläinen

Kävin eilen äipän ja iskän kanssa sienessä. Ihan tuossa lähimettässä. Vähän kanttarellejä ja mustia torvisieniä vähän enemmän:)

Sen verran oli lämmin keli vielä illalla, että maltoin poseerata pari kuvaa taukopaikalla. Eli tuo otsikko mehtäläinen tarkotti mua, haisen ihan metsälle nyt, hihi.

Tässä ny kerralla joka kulmasta!

Viikko sitten söin kesän ekat herneet. Ja varmaan vikat. Oli liian hyviä. Ja pomppivia.

Jemma niminen paikka.

Anna jo lisää!!!

Ehkä tältä puolen saisin...

Ja sitten viikon virallinen paikallinen sorsa. Repe. Se juutas tunkee melkein tupaan asti.

Yrittää mun naruun mun paikalle:)

Kohta lähet...

 Pöllytin sen lentoon tuosta, mutta se tuli takasin vaatimaan leipää. Ei annettu. Tuo on se joka syö orvokkeja.

Että tämmöstä tänne. Rauhallista lötköttelyä. Nauttikaa lämmöstä!
Terveisin Rinsessa E.

Lomapuuhia

Olen lomalla... Käynyt pehmoapinametsällä!

Olen lomalla... Veneillyt!

Olen lomalla... Pelannu palloa!

...Ottanu äkkilähdön...

...Kohteeseen 1...

... Ja kaks...

 

Olen söpöstelly kesäturkissa...

Ja olisin käyny eläintarhassa, mut ei mua päästetty sisään.

Tiikerillä on nukkumatyyli kun mäyräkoiralla. Petojen sukua. Vielä olisi vähän lomaa jäljellä...

Kesäkuu nippuun

Se on sitten viimonen päivä kesäkuuta. Mietin tässä juuri, että pitäisiköhän noita kuukausien nimiä rukata uuteen uskoon? Tässä kesäkuussa ei ollu kesäistä oikeestaan kun eilen ja tänään. Tää olis voinu olla vaikka sadekausi. Tai Koiranilmakuukausi.

Tämmösiä tässä mietiskelin. Että tuleekohan kesä?

Mökkipihan kotisorsat tai tuttavallisesti ankat olivat rellestäneet taas viiime viikolla. Äitin orvokit oli syöty, tosin se saattaa olla ollu kyllä pupukin. Mustikanraakileet ne ankat on jo syöneetkin.

Todistusaineisto. Orvokinraadoista ei ole kuvaa.

Nuorempi isäntä se jaksaa palloilla. Mä en enää jaksa laskee montako pomppua se osaa pompottaa. Välillä se onneksi pelaa mun kans minun pallolla, sitä ootellessa voipi ottaa päikkärit...

Että näin.

Huomenna on sitten heinäkuu. Äipälläkin alkaa loma. Ehkä iskä vie mut veneilemään... Laitankin tähän viime vuotisen veneilykuvan loppuun.

Urhea tähystäjä. OHOI!