1. Koirasi/koiriesi rodun paras ominaisuus?
Pieni ja kompakti koko yhdistettynä valtaisaan älyyn ja täydelliseen mielyttämisen halun puutteeseen.
2. Miten motivoit itsesi ja koirasi harrastamaan?
Kannattaa aina ottaa ensin tirsat ennen kuin hötkyilee. Voi alkaa vaikka satamaan...
Eppu kommentoi tähän, että kunnon namit motivoi kuulema parhaiten.
3. Oletko koirasi suhteen kontrollifriikki vai rento riehumiskaveri?
Pentuaikana yritin kyllä tehdä kaiken parhaiden neuvojen mukaan, tai ainakin niin muistelisin. Nykyisin riehumisetkin on aika vähissä.
4. Haastavin asia oman koirasi kanssa?
Nykyisin tulee aina mietittyä mitä tästäkin tai siitäkin seuraa Epun selälle... Tulee oltua varmasti liiankin varovainen.
5. Oletko pelännyt joskus koiraa? Jos, niin missä tilanteessa?
Lapsena minua puri koira, mutta ei siitä tainnut mitään traumoja jäädä.
Eppu pelkää yhtä Lörttiä tms. tuolta kylältä. Se on ISO ja tuhma.
6. Metsästys vai näyttelyt? Agility vai vaellus? Mitä harrastaisit koirasi kanssa, jos ei tarvitsisi miettiä asuinpaikkaa, rahaa tai ajankäyttöä!?
Kaksi kertaa käytiin näyttelyissä, ei ollut oikein meitin laji. Metsästys on teoriassa kivaa, jätetään vaan pyssyt kotiin:)
Vähän isompi vene, niin Eppukin pääsisi kalaretkille mukaan...
7. Onko koirasi vastannut aiempaa käsitystäsi ko. rodusta? Tai jos sinulla on ollut sama rotu ennenkin: mikä yllätti toisessa/kolmannessa koirassa?
On kyllä, minulla on ollut ilo tuntea vain ihania mäykkyjä! Enkä koskaan mitää muuta rotua ole edes harkinnut. Eppu on eka oma koirani.
8. Mitä eniten toivoisit koiran ja sinun yhteiselolta?
Vielä montaa yhteistä vuotta ja uutta seikkailua!
9. Miten usein koulutat koiraasi tai opetat sille uusia asioita?
Ööö. Ei kai vanha koira enää opi uusia temppuja? Taitaa vanha kettu hoksata juuri ne asiat itse mitä tarvitsee.
Joka päivä tuo kai jotain jäynää keksii...
10. Mikä on sinun ja koirasi laatuaikaa?
Metsäretket vapaana ja nukutaanhan me saman peiton alla.
11. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin, toimisitko samoin koirasi kanssa?
Suurimmaksi osaksi varmaan kyllä, joku tottiskoulutus olisi ehkä kannattanut käydä.
Tässä lyhyen ytimekkäät vastauksemme:)
Kaikki tuttumme on tainneet jo haasteen saada, mutta jos joku tassu on jäänyt ilman, saa täältä napata kopin!
 |
| Kodinkoneiden aatelia. Osallistuva Mäyräkoira. |
Kai Eppu-neiti on osa tarpeellista kodinkonevarastoa, ainakin omasta mielestään, kiva kuva!
VastaaPoistaTaitaa tosiaan olla niin, että kerran mäyräkoira, aina mäyräkoira. Minäkin olen mäykkyfani, mutta en sen metsästysvietin vuoksi halunnut itselleni. Hassusti kävi, ainoa hyvin tuntemani mäykkytyttö ei ymmärtänyt yhtään mitään jahtaamisen tai metsästyksen päälle, että sellaisiakin mäyräkoiria on olemassa.
Pitkäselkäiset koirat ovat kyllä vaarassa sairastua selkänsä vuoksi. Edesmennyt tiibetinspanielini Vili oli malliltaan ja luonteeltaan aika mäykky (vastaus1), ja kun se meille tuli 3kk ikäisenä, niin se kasvoi koko ajan pituutta, ihan hirveän paljon! Huolestuin todellakin.
Kiva, että vastasit haasteeseen ja pääsin kurkistamaan "ikkunastanne" sisään!
Pakko laittaa selvennös tähän, että koiraa ei pidetä kaapissa:) Siivosin kaappia joskus monta vuotta sitten, Eppu tapansa mukaan auttoi. Löysin kuvan eilen sattumalta... Ollut vanhassa blogsussa joskus.
PoistaMe alettiin pitämään pentua vapaana mettässä heti alusta ja ei se mitään jahteja ole laittanut käyntiin. Sukulaisensa osaavat homman kyllä. Vähän semmonen taivaanrannanmaalari-tapaus tämä meidän E.
Tuo selkäjuttu vaivaa mieltä kyllä koko ajan, nyt on näyttänyt aika hyvältä tämä kesä. Ei ole mitään puutumisia takajaloissa havaittu. Vähän aamujäykkyyttä, mutta kai sitä jo iän mukana tuleepi.
Vastaukset ovat kaikki aitoja mäyräkoiran omist... palvelijattaren vastauksia. Ovat nuo nakit maailman ihanimpia kavereita. Edellinen koirani oli keskikokoinen villakoira, tietenkin maailma viisain ja ihanin. Eli 17 vuotiaaksi. Nyt olen kk minimäykyn palvelijatar ja täysin sen tassun alla. Eikä minulla edes ole mitään asemaani vastaan ;) Sen olen oppinut, ettei mäyräkoira ole tosikon koira. Sen kanssa pärjää parhaiten huumorilla ja pitkällä pinnalla. Palveluskoiraksi sen luonne ei taivu, eikä onneksi tarvitsekaan. Joka päivä olen iloinen, että tutustuin tähän mainioon rotuun.
VastaaPoistaKyllä nuo ovat uskomattoman kekseliäitä ja yritteliäitä kun sille päälle sattuvat!
PoistaHuumoria taas aamulla tarvitaan, lupasi vesisadetta koko päiväksi. Huoh.
Niin, mummo voi todistaa että Eppu on jo tullut kaapista :)
VastaaPoista