Kassissa

Kaikkihan tietää, että mä olen kassikoira. Mäyräkoira on mäyris, kassikoira on kassis:) No joo, en mikään kantokassikoira ole  kuitenkaan, vaikka laiskis olenkin. Runoa melkein pukkaa...

ZZZZzzzz....

Krooh! Phyyh!

Elikkäs kun olin pienenpi, aina kun oltiin reissuun lähdössä menin varmuuden vuoksi kassiin. Että en unohu kotiin. Joskus tuli vaan uni silmään ootellessa.

Enää en mee kassiin, kun oon huomannu, että mut kannetaan kuitenkin kyytiin.
Toisekseen, noi noitten viikonloppukassit on pienentyny reppuihin kun ipanat on kasvaneet, niin kantavat omansa itse. Joskus kyllä kun oottelen muita esim. saunasta, olen menny reppuunkin nukkumaan.

Sitten tähän päivään. Nykysin olen siirtynyt kassitarkastajaks. Eli kun kauppakassi tai -kori ilmestyy ovesta se pitää tarkastaa. Voihan olla, että joku tuote on viallinen tai verotuksen alanen. Jauhislihan haistaa heti ja sit yhestä kaupasta ostetaan aina herkut, tiiän aina millon siellä on käyty. Keskustelu päättyy yleensä siihen, et äippä käskee viemään sen nenun jonnee muualle...

Mut joo, yks päivä haistelin yhtä kassia, sillä oli varmasti kuskattu luurullia. Ihka varmasti, mä haistoin.

Täällä on ollu jotain...Hmmm...

No tyhjähän se jo oli, mut kattokaas kassia!

Ny on disaini kohallaa!

Oho!

Taisin löytää mun lempikassin. Ja vissii toi äippäki tykkää kovin:) Ihana tuliainen, kiitos näin jälkikäteen mummo!

Ps. Tuolla kassissa oli vinkupossu sillon kun se tuli. Röyh!